+358 45 3588292
info@tunnetaitoja.fi
Pankkitili: FI34 4730 0010 5281 30

Lauletaan! Ei, kun ihan oikeasti (Anna-Elena Pääkkölä)

Lauletaan! Ei, kun ihan oikeasti (Anna-Elena Pääkkölä)

 

Kohti kukoistusta! Kiitos kuvasta Airi Kauppinen

Nousiko pulssi jo otsikosta? Ilmestyikö kylmä hiki otsalle? Liittyykö sinullakin laulamiseen kauhun tai häpeän tunteita? 

 

Minä olen musiikintutkija, muusikko ja yleinen musafani, ja minua on jo pitkään

ärsyttänyt se, mitä kutsun Idols-kulttuuriksi, jossa ihmisen lauluääni arvotetaan hyväksi tai huonoksi, ja sitten se muka päättää, saako ääntä käyttää ensinkään. Moni läheinen rupeaa herkästi myös Idols-tuomarin rooliin ja ilmoittaa ystävällisesti aina, kun ”ei kannata jatkaa”. Anna mun kaikki kestää. Eivätkö he ymmärrä, kuinka rankkaa palautetta tällainen on? Kukahan heille on niin sanonut?

 

Itse laulan jatkuvasti, keksin spontaaneja ”hetken lauluja” tai hyräilen vanhoja iskelmiä, musikaalibiisejä tai vaikkapa Kikkomanin mainoslaulua. Laulan myös tahallani ”väärin” ja ”huonosti” jos sellainen fiilis on. Näen sen osana hyvinvointiani. Moni on kohottanut kulmiaan lauleskelulleni, mutten jaksa välittää. Olen myös kotoisin perheestä, jossa moni laulaa jatkuvasti. Heillä ei todellakaan ole mitään koulutettuja ääniä, vaan he laulavat omasta ilostaan tai surustaan. Minua harmittaa se, että suuri osa itseilmaisua ja laulukulttuuria on katoamassa vain siksi, että nykyään ajatellaan, että vain laulun ammattilaiset saavat laulaa. Ei pidä paikkaansa. Sinullakin on oikeus laulaa.

 

Kun olin vielä laulunopettajana, moni uusi oppilas väitti, ettei pysty laulamaan. 99% ihmisäänistä on täysin ehjiä eikä fyysistä estettä laulamiseen ole. (Tämä ei ole sitten tieteellisesti todistettu luku, vaan perustuu omiin havaintoihini.) Monta kertaa taustalla olikin oppilaan kokemus, että joku muu oli sanonut, ettei kannata laulaa tuolla äänellä. Miksi? Koen sen typeränä, että toisia hiljennetään siksi, ettei ole yhden säännön mukaan oikeanlainen ääni. Mietitäänpä vaikka vanhoja karjalaisia itkijämummoja. Kenellä olisi pokkaa mennä sanomaan heille, ettei ole mitään asiaa laulaa? Saattaisi siinä singahtaa muutama valittu kalevalalainen ärräpää vastineeksi. Laulua on niin monenlaista, eikä niitä tarvitse tai pidä arvostella Idols-mittareiden mukaan missään muualla kuin kenties juuri kyseisessä ohjelmaformaatissa.

 

Entä sitten laulu rohkeutena? Että jos laulaa niin on kauhean ”rohkea”! Mitä rohkeaa siinä muka on? Ihmiselle on annettu laulun lahja, jolloin sen sen käyttämisen rima pitäisi olla yhtä matalalla kuin puhumisen tai hengittämisen. 50 vuotta sitten laulaminen oli kaikilla käytössä oleva ilmaisukeino, eikä siinä ollut mitään ”rohkeaa”, vaan se oli vaan olemassa oleva kyky. Laulettiin kun laulatti! On sääli, jos menetämme tämän perinteen jonkun näkymättömän normin takia. Ihan kuin vain formulakuskit saisivat ajaa autoa! Maailma olisi parempi, jos ihmiset uskaltaisivat laulaa eivätkä miettisi liikaa, että menikö oikein tai miltä kuulostaa. Ihan sama! Oman ilon kautta sen pitäisi mennä, sillä se sitten näkyy ja koskettaa muitakin. Paras laulaja on aina se, joka laulaa sydämestään. 

 

FT Anna-Elena Pääkkölä
Åbo Akademi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *