Mitä kuuluu sisäiselle sixpackillesi?
Osaatko tietoisesti vahvistaa kykyäsi kokea onnea ja olla kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva?
Tunnetko olevasi tuntevarakas – arvokas, vahvasti elossa, rakas aitona itsenäsi ja haavoittuvan keskeneräisenä, ja varakas tunteiden rikkaudessa?
Näitä taitoja voi onneksi HARJOITELLA läpi elämän – eikä silti kukaan tule valmiiksi taiteenlajissa nimeltä ihmisyys. Lepoa ja harjoitusta sopivassa suhteessa – kas mieli niinkuin lihaskin, kasvaa levossa! Kun harjoittelee jotakin, on hyvä suoda sen jälkeen lepoa – aikaa sisäistää, kasvaa, prosessoida. Sen takia jatkuvasti traumojen ”kaivelu” voi johtaa joskus syvempään suohon. Kun taas jos antaa kipujen ja traumojen tulla näkyväksi siinä tahdissa ja sillä tavoin, että on voimavaroja ja taitoa käsitellä niitä ja luoda myös korjaavia kokemuksia, voi kokea syvää vapautumista ja kasvua. Korjaava kokemus on tärkeää luoda.
Traumanpurkutyö on kuin viljelisi maata. Traumat ovat kuin villikasveja, joita ei ehkä halua kerätä sadoksi, mutta joista voi silti oppia. Jos hoitaa pelkkää trauman oiretta, eikä syytä, se on kuin katkaisisi horsman latvan – se kasvaa aina uudelleen, koska juuret ulottuvat syvälle maahan. Vasta kun lempeästi ja kärsivällisesti menee juureen saakka ja kitkee sen, lähtee koko horsma ja vapautuu tilaa viljelypalstalta kasvattaa jotakin muutta – valita mitä siihen tahtoo viljellä. Horsman voi jopa jättää sen jälkeen lannoitteeksi maan pinnalle, antamaan kasvuvoimaa porkkanoille joita maahan kylvää. Tämä juurineen kitkeminen ja uuden sadon kasvattaminen vaatii traumatyössä usein sen, että
1) trauman tunnistaa (näin minulle on tapahtunut, näin se on vaikuttanut ja tähän suuntaan tahdon kulkea). Ennen kuin on tässä vaiheessa, usein ei edes tunnista traumaan liittyviä tunteita, ne on saattanut sulkea täysin pois tai mitätöidä niiden merkityksen, esimerkiksi näin: ”isäni oli alkoholisti, mutta ei se vaikuttanut minuun mitenkään”, ”olin koulukiusattu, mutta ei se ollut niin kamalaa”..
2) traumaa pystyy käsittelemään tiedollisella tasolla, esimerkiksi puhumaan siitä psykoterapiassa, jäsentelyä. (tällöin on usein valtava tarve puhua asiasta, sanoittaa)
3) on sisäistä ja ulkoista turvaa kohdata trauman aiheuttama kipu turvallisesti, tulla kuulluksi ja nähdyksi tunteineen ja kehollisesti (mm. TRE, itkuvirsi ja muut keholliset ja luovat menetelmät auttavat usein tässä kohtaa). Tämä on usein vahvan tuntemisen tai tunteiden vuoristoradan aikaa trauman suhteen. Voi myös seilata takaisin siihen kokemukseen, että ”ei tämä merkitse mitään” – jopa siihen, että ”en selviä tästä ikinä!”
4) kun kivun on saanut purettua, voi luoda korjaavan kokemuksen (joskus käy myös toisinpäin: kaunis korjaava kokemus tuo kivun valoon ja purkaa sen). Voi myös tietoisesti päättää, mitä tahtoo luoda tilalle, hakeutua kohti korjaavia kokemuksia ja ihmissuhteita. Tässä vaiheessa usein liikuttaa, kun saa korjaavia kokemuksia, se tuntuu vielä hämmästyttävältä, häkellyttävältä, ihmeelliseltä ja yllättävältä koska ei ole vielä tottunut uuteen olotilaan (esimerkiksi siihen, että ihmissuhde voikin olla turvallinen ja vastavuoroinen).
5) trauma on parantunut eikä vaikuta enää arkeen ja ihmissuhteisiin. Tässä vaiheessa trauma on integroitunut osaksi elämäntarinaa ja identiteettiä, mutta se ei määritä enää ihmistä. Voi muistaa elävästi ja tunteikkaasti kaikki vaiheet, mitä on käynyt läpi, mutta ne eivät aiheuta enää kärsimystä. Voi olla syvästi läsnä muille samantapaista kokeneille. Ei tarvitse turruttaa tunteita, mutta trauman ajatteleminen tai mieleen palautuminen ei aiheuta myöskään enää kipua. Kehollisesti tuntuu kuin puristus tai solmu olisi poissa, keveys ja vapaus, voi hengittää syvään, ilo ja helpotus ja tyyneys.
(Traumaprosessit ovat yksilöllisiä, tässä eräs yleinen kaava, jonka olen tunnistanut. Joskus voi mennä toisinpäinkin, tulla takapakkeja tai uusia traumatisoitumisia. Jokaisella on uniikki paranemisen polkunsa.)
SISÄINEN SIXPACK – ELÄMÄN 6 TÄRKEINTÄ PERUSTAA
VAHVUUTTA ei ole pelkästään fyysinen vahvuus, vaan myös henkinen vahvuus jonka syliin mahtuu myös haavoittuvuus, väsymys, lapsen ilo, leikki ja kaikki tunteet. Turvaa ei ole pelkästään turvattu toimeentulo, tai katto pään päällä ja rauha maassa. Sekä ulkoisella, että sisäisellä turvalla on merkitystä. Sisäistä turvaa tuo esimerkiksi se, miten hyvin opit tunnistamaan ja ilmaisemaan rajasi ja tarpeesi, rakkaudellisen rehellisesti. Miten hyvin osaat rauhoitella itseäsi vaikeissa tilanteissa, näyttää haavoittuvuuden, hakea tukea ja apua?
VARAKKUUTTA ei ole pelkästään raha ja materia, vaan tunnerikkaus on myös pääomaa: kun opit olemaan syvemmin läsnä omille vaikeillekin tunteillesi, opit olemaan syvemmin läsnä myös läheisille ja kohtaamaan myötätuntoisemmin tuntemattomia. Kun opit kunnioittamaan rajojasi paremmin, havaitset ja kunnioitat myös toisten rajoja paremmin.
VAPAUS. Kyky vapautua vanhoista vankiloistaan, ja ilmaista sisintään luovasti. Voi antaa tunteiden, ajatusten ja ideoiden virrata vapaasti, ei ole tarvetta kontrolloimalla tuoda turvaa itselleen tai muille. Vapauteen kuuluu myös vastuu – ei kuitenkaan uhriutumalla ja yli rajojen, vaan sen kokoinen vastuu mikä tuntuu kevyeltä kantaa.
UUDISTUMINEN. Kyky luopua ja vastaanottaa, päästää irti ja oppia uutta, muuntua ja uudistua.
MERKITYKSELLISYYS. Kyky nähdä arvoa ja merkityksellisyyttä itsessään, muissa ja elämässä, ja luoda merkityksellistä elämää, mennä unelmiaan kohti.
YHTEYS. Kyky olla myötätuntoisesti läsnä, muodostaa ja ylläpitää syvenevää yhteyttä itseen, toisiin, luontoon ja eläimiin
Teksti: Tuisku Tuntevainen
Huom. Kirjoitus on omaa pohdintaani, perustuen kokemuksiini traumatoipumisesta ja keskusteluihin monien muiden kanssa. En väitä, että tämä olisi yksi ainoa totuus.