Tunnetaitoja kaikille -pakka saa ajatukset ja tunteet liikkeelle (Satu Haapala)
Kirjoittaja: Satu Haapala
Olet turvassa tunteinesi.
Olet arvokas tarpeinesi.
Olet rakas rajoinesi.
Näin lukee jokaisen Tunnetaitoja kaikille -kortin kääntöpuolella, turkoosinvihreän karhun kuvan yläpuolella. Karhun lisäksi pakan kuvavaihtoehtoina ovat leijona ja kauris. Jostain syystä karhun suora ja lempeä katse kutsui minua eniten.
Tunnetaitoja kaikille -ideapakassa on 42 tunnetaitoja vahvistavaa tehtäväkorttia. Kortit ovat myynnissä Tunnetaitoja kaikille ry:n kautta. Yhdistyksen sivuilla esitellään ideapakkaa näin:
”Pakkaa voi käydä läpi yksin, ystävän tai kumppanin kanssa, terapiassa tai erilaisissa ryhmissä. Kortit on suunniteltu kaikille sopiviksi, on huomioitu esimerkiksi aistirajoitteita. Pakka soveltuu työvälineeksi niin opettajille, psykoterapeuteille kuin sosiaalityöntekijöillekin.”
Jo nuo kolme lyhyttä, jokaisessa kortissa toistuvaa lausetta puhuttelevat minua. Olen tuntenut turvattomuutta tunteita ilmaistessani. Olen kokenut, ettei tarpeitani arvosteta. Olen antanut muiden talloa rajojeni yli, tai kun olen ilmaissut rajani, en ole kokenut tulleeni rakastetuksi.
En varmaan ole yksin tällaisten tunteitten ja kokemusten kanssa. Onnekseni minulla on ollut mahdollisuus työstää näitä kokemuksia niin itseni, läheisten kuin ammattilaistenkin kanssa.
Otan satunnaisesti pakasta esille kortin. Siinä kerrotaan vihan tunteen ilmaisemisesta. Kiinnostava aihe, jota olen itse pohtinut jo aiemmin.
Kortin teksti kertoo: ”Monilla meistä on ikäviä kokemuksia vihan ilmaisemisesta. Viha on kuitenkin tunne, joka auttaa puolustamaan itselle tärkeitä asioita. Viha voi ilmetä lievänä ärtymyksenä tai hillittömänä raivona. Kaikki se on ok ja tärkeää. Vihaa voi ilmaista terveesti ja rakentavasti. Kun ilmaisee vihaa, on tärkeää ottaa itse vastuu vihan tunteesta.”
Ennen kuin etenen kortin pohdintakysymyksiin, poimin tästä muistivihkooni seuraavat ajatukset:
”Viha on tunne, joka auttaa puolustamaan itselle tärkeitä asioita.”
”Kun ilmaisee vihaa, on tärkeää ottaa itse vastuu vihan tunteesta.”
Nämä tuntuvat merkityksellisiltä asioilta, jotka haluan muistaa. Omasta vihastani vastuun ottamisen otan itselleni kotiläksyksi – toisten syyttäminen silloin, kun tunnen vihaa, on kovin helppo ratkaisu. Mietin myös, mitä vastuun ottaminen tässä yhteydessä oikeastaan tarkoittaa. Ei varmastikaan sitä, että kun olen toiselle vihainen, syy onkin minussa. Joskus näin voi olla.
Mutta vastuun ottaminen vaatii syvemmälle menemistä: tunteen hyväksymistä riippumatta siitä, mikä tai mitkä ovat syyt tunteen taustalla, ja tiedostanko tällä hetkellä taustalla olevia syitä. Ja vastuun ottamista myös siitä, miten käsittelen tunnetta, miten toimin ja reagoin tilanteessa.
Kortti esittää kysymyksiä pohdittavaksi: Milloin olet viimeksi ollut ärtynyt tai vihainen? Mikä sen herätti?
Jään miettimään. Olen viimeksi ollut kunnolla vihainen, kun eräs läheinen henkilö arvosteli puhelimen käyttöäni tietyissä tilanteissa. Mielestäni hän oli väärässä: puhelin oli mukanani ensisijaisesti valokuvaamista varten. Puolustin itseäni ponnekkaasti. Miten toinen muka voi tietää minua paremmin, mitä minä puhelimellani teen? Kuvaaminen on minulle tärkeää, koska käytän blogissani pääasiassa vain itse ottamiani kuvia.
Myöhemmin myönsin itselleni, ettei hän aivan kokonaan ollut väärässä, ja se oli osasyynä siihen, että suutuin. Olin vihainen ja pettynyt itseeni. Tunsin myös häpeää käytöksestäni, vaikka tämänkin tunnistin vasta jälkikäteen.
Lisäksi koin, että toinen ylitti rajani väittäessään tietävänsä, mitä minä teen puhelimellani, ja vielä ikään kuin laittoi rajat sille, mikä on minulle sallittua ja mikä ei. Toisaalta, yhteisissä tilanteissa onkin syytä keskustella ja sopia yhdessä, missä menevät rajat esimerkiksi puhelimen käytölle.
Kortti kehottaakin miettimään, miten viha auttaa pitämään huolta omista rajoista. Läheiseni piti huolta omista rajoistaan ja teki samalla minulle näkyväksi omat rajani ja oman toimintani.
Viimeisenä kysymyksenä kortti kysyy, mitkä olisivat juuri minulle rakentavia tapoja ilmaista vihaa ketään satuttamatta. Olen itse käyttänyt eri taidemuotoja, kuten runoja ja musiikkia, sekä liikuntaa. Opettelen myös puhumaan asioista suoraan, kuitenkin niin, etten tahallisesti satuta sanoillani.
Valitsen pakasta vielä toisen kortin. Liikunta, yksi lempiteemoistani!
”Liikunta voi liikuttaa myös tunteita ja auttaa pääsemään eteenpäin. Liikunta auttaa tutkitusti luomaan uusia hermoyhteyksiä aivoissa.”
Tutkailen näitä sanoja. Olen pitkälti ajatellut liikuntaa juuri keinona purkaa ja ilmaista tunteita, mutta tässä onkin erilainen näkökulma. Tai ainakin minusta tuntuu siltä juuri nyt, että teksti viittaa liikunnan mielen hyvinvointia lisäävään vaikutukseen erityisesti silloin, kun mieli on jumiutunut ahdistaviin ajatuksiin.
Monilla on varmasti kokemusta siitä, että kun oikein ahdistaa, kävelylenkki puhdistaa. Se puhdistaa niin mieltä, sydäntä kuin kehoa. Jos vain pystyy lähtemään liikkeelle. Jos ei pysty, silloin tarvitaan muita keinoja.
Kortti antaa tehtäväksi liikkua omaa kehoa kuulostellen. Minkälaista liikettä kaipaan juuri nyt? Hidasta, nopeaa, rytmikästä, epärytmistä – kokeilevaa vai ohjattua?
Mitä keho kaipaa, kertoo paljon myös siitä, mitä mieli tarvitsee. Liikkumisen ja oman kehon kuuntelemisen suhteen olen käynyt läpi monta vaihetta aerobicin ohjaamisesta oman tanssikoreografian esittämiseen, kehon kivuista spontaanin liikeilmaisun löytämiseen.
Etätyössä yksi parhaita asioita onkin viettää vapaan tanssin tauko sellaisen musiikin kanssa, jota keho ja mieli juuri sillä hetkellä kaipaavat!
Ideapakan ensitarkastelu herättää mielenkiinnon ja uteliaisuuden. Pakassa on vielä 40 tunnetaitokorttia odottamassa tutkailua: esimerkiksi kiitollisuuden huomaaminen, itsensä äärelle pysähtyminen pieniksi hetkiksi päivittäin, oman sisäisen puheen tarkasteleminen, lempeä ja rajoja kunnioittava kosketus ja itsemyötätunnon harjoitteleminen.
Tulen itse käyttämään pakkaa niin itsekseni ja läheisteni kanssa kuin ääniryhmissäkin, joita pidän käytyäni ElossaTuntevaisen Tunnetaitoja kaikille ry:ssä kehittämän Äänen hoivaa ja voimaa -koulutuksen.
Eipä tule mieleen ketään, jolle ei näistä taidoista olisi hyötyä.
Voit lukea lisää Satun ajatuksia blogista https://satunnaista.home.blog/